Viime lääkäri reissust onkin melkein jo kuukausi ja paljon ehtinyt sinä aikana tapahtumaan. 

Aamuisten korkeiden verensokeriarvojen takia olen saanut insuliinilääkityksen Lantuksen illaksi ja muuten mennään Metformin pillereillä. Aamun verensokeriarvot tippuneet hyvin alle 6 ja muutenkin näyttää hyvin tasaiselta. Juurikin siltä miltä lääkärit haluisivat alkuraskauden aikana näyttävän, vähentää epämuodostumien syntyä.

Tänään tulikin sitten pitkästä aikaa poikettua lapsettomuuspoliklinikalla. Kertailtiin lääkityksiä ja muita juttuja. Sitten päästiinkin asiaan eli alakerran ultraan. Olen tämän kierron aikana syönyt 4-8 päivinä Clomifen 1 tbl/päivä ja 9-11 päivä pistänyt Conal-F 12.5 yks/ilta. Ultrassa odottikin pieni yllätys, koska vasemmassa munasarjassa oli pieni munasolu alkanut kasvaan mutta tarvitsee vielä vahvistusta että voidaan tehdä inseminaatio. Täytyy alkaa pitämään peukkuja pystyssä että kasvatus onnistuisi ja pääsisi yrittämään inseminaatiota.

Ajattelu tapani on muuttunut ehkä/jos-malliin, koska turhaa odottaa jotain, joka ehkä tapahtuu. Muutenkin työ- ja koulujutut vaivaavat epätietoisuudella päätä, eikä elämää voi oikein ajatella edes viikkoa eteenpäin tällä hetkellä. Toivossa on hyvä elää :)

Pääsin tänään katsomaan kun 1,5 viikon ikäinen veljenpoika pääsi kotiin :) pieni poika kun päätti tulla ajoissa maailmaan ja sen vuoksi onkin hyvin pieni vielä mutta suloinen. Päivän piristys vaikka hieman vaikeeta tekikin mennä osastolle katsomaan toista mutta 1,5 viikon odottelu palkittiin :)