Viime lääkäri reissust onkin melkein jo kuukausi ja paljon ehtinyt sinä aikana tapahtumaan. 

Aamuisten korkeiden verensokeriarvojen takia olen saanut insuliinilääkityksen Lantuksen illaksi ja muuten mennään Metformin pillereillä. Aamun verensokeriarvot tippuneet hyvin alle 6 ja muutenkin näyttää hyvin tasaiselta. Juurikin siltä miltä lääkärit haluisivat alkuraskauden aikana näyttävän, vähentää epämuodostumien syntyä.

Tänään tulikin sitten pitkästä aikaa poikettua lapsettomuuspoliklinikalla. Kertailtiin lääkityksiä ja muita juttuja. Sitten päästiinkin asiaan eli alakerran ultraan. Olen tämän kierron aikana syönyt 4-8 päivinä Clomifen 1 tbl/päivä ja 9-11 päivä pistänyt Conal-F 12.5 yks/ilta. Ultrassa odottikin pieni yllätys, koska vasemmassa munasarjassa oli pieni munasolu alkanut kasvaan mutta tarvitsee vielä vahvistusta että voidaan tehdä inseminaatio. Täytyy alkaa pitämään peukkuja pystyssä että kasvatus onnistuisi ja pääsisi yrittämään inseminaatiota.

Ajattelu tapani on muuttunut ehkä/jos-malliin, koska turhaa odottaa jotain, joka ehkä tapahtuu. Muutenkin työ- ja koulujutut vaivaavat epätietoisuudella päätä, eikä elämää voi oikein ajatella edes viikkoa eteenpäin tällä hetkellä. Toivossa on hyvä elää :)

Pääsin tänään katsomaan kun 1,5 viikon ikäinen veljenpoika pääsi kotiin :) pieni poika kun päätti tulla ajoissa maailmaan ja sen vuoksi onkin hyvin pieni vielä mutta suloinen. Päivän piristys vaikka hieman vaikeeta tekikin mennä osastolle katsomaan toista mutta 1,5 viikon odottelu palkittiin :)

 

 

Viikko sitten se iskettiin tieto päin naamaa ettei ensimmäiset tuhdimmat hoidot auttaneetkaan. Viikko mennyt humussa tehden koko ajan jotain ettei tarvitsisi miettiä miltä tuntuu. Tänään tuli ensimmäinen hetki kun oli aikaa istua paikoilleen ja miettiä miltä tämä minusta tuntuu.

Surullinenhan olo on mutta kerrankin on saanut itkut itkettyä eikä tämä tilanne tuota kyyneliä vaan hiljaisen olon ilman sanoja ja ilmeitä. Jotenkin on tullut sinuksi asian kanssa että minulle ei ehkä ikinä tule lasta. Lopulliselta kuulostava ajatus on ainakin tapa selvitä vastoinkäymisistä helpommin.

Samalla on oppinut katsomaan maailmaa toisella tavalla. Ei ole enään kateellinen muille joilla on lapsia vaan on antanut itselle luvan nauttia niistä hetkistä kun joku pikkuinen katsoo ja näkee sen syvimmän tai kun tuntee pienen käden ottavan kiinni ja olevan turvassa.

Aina ei voi olla äiti mutta tätinäkin voi antaa paljon ja enemmän.

Kuudes kerta lapsettomuuspoliklinikalla. Odotukset korkealla ja tunteet on mitä on. Lääkärikin oli ajoissa kerrankin helpotti tilannetta kummasti kun pääsi ilman puolen tunnin odottelua vastaanotolle. 

Sitten päästiin asiaan ja alakerran ultraan, joka olikin sitten masentavaa kuunneltavaa. Se mikä oli viimeksi ollut toiveissa kasvaa ei ollutkaan enään siellä. Eli ei siis mitään toivettakaan inseminaatiosta tällä kierrolla. Siihen hetkeen maailma pysähtyi hetkeksi. Jotenkin eilen jo aisti ettei mitään ole kun olisi onnistunut liian hyvin minulle tämä juttu, kaikki pitää mennä vaikeimman kautta läpi.

Uusi lääkäri ei oikein tiennyt miten pitäisi tästä nytten jatkaa, joten olo kävi entistä masentuneeksi mutta onneksi vanhempi kollega pelasti tilanteen ja uusi suunnitelma saatiin tehtyä.

Primolut:lla tyhjennysvuoto, sitten neljännestä kierropäivästä kahdeksanteen Clomifem:iä ja lisäksi viel kaksi päivää Conal-F pistoksia ja sitten ultraan uudestaan heinäkuun lopulla. Onneksi poliklinikan kesäsulku ajoittui kuukautisten ja lääkityksen ajalle niin ei isompaa haittaa aiheuta.

Viides kerta hoitokokonaisuuden aikana ja toinen kerta tälle viikolle. Kerrankin tuntuu siltä että voisi onnistuakin jokin asia ensimmäisellä kerralla.

Alakerran ultraus ja löydös, kerrankin jotain hyviä uutisia. Elikkäs siis yksi muita isompi munarakkula löydetty munasarjoista mutta ei tarpeeksi iso vielä, joten vielä tarvitsisi kasvatella isommaksi.

Hoitona jatkuu Conal-F pistokset mutta kerta-annos kaksinkertaistetaan elikkäs yhteensä se sitten on 25, tätä vielä neljän päivän ajan ja sitten tarkistusultraan taas käyvät askeleet.

Neljäs kerta lapsettomuuspoliklinikalla tuntuu jo siltä että siellä olisi käynyt vuosia tutut hoitajien kasvot ja paikat.

Taas käynti eteni siihen normaaliin malliin eli alakerran ultraus. Eipä ollut mitään tapahtunut paitsi kohdunkalvo paksuuntunut normaalisti. Sitten päästiin puhumaan jatkosta, johon kuuluukin sitten Conal-F kynä ja pistokset. Pistokset alkaa 12.5 kerta-annoksella iltaisin neljän päivän ajan ja sitten on vuorossa tarkistusultra.

Ajatus pistämisestä on tuntunut hirveen kaukaiselta mutta ei sitä nähtävästi ollutkaan. Kaikkensa sitä tekee että saa oman nyytin syliinsä, sen ajatuksen voimalla sitä on ennenkin tutkimuksista selvitty.